torstai 7. maaliskuuta 2013

Without music, life would be a mistake.

Musiikki. Se on aina ollut mulle tosi tärkeetä. 5-vuotiaana istuin meijän vanhan mustan stereon edessä (joka on meillä vieläkin) ja soitin mun levyjä. Mulla oli sillon ainakin t.a.t.u. :n , shakiran, eminemin ja pikku g:n levyt. Okei ei mulla vielä 5-vee pikku geetä ollu, ehkä 8 olin. Popitin niitä. Istuin sen vihkon kanssa siinä joka tulee levyn kannessa mukana ja kuuntelin biisejä. Samalla luin niitä lyriikoita ja tykkäsin aina miettii niitä sanotuksia. Sitten kans aina jos olin yksin uskalsin lauleskella mukana :)

Mul on vieläki kauheet paineet laulaa kellekkään tai kenenkään kuullessa. Alkaa jännittää ihan hirveesti ja tuntuu ihanku tulis joku seinä vastaan ettei vaan pysty! Viime viikollakin kun olin yhen levy-yhtiön casting tilaisuuden karsinnassa ja koitin opetella sitä biisiä Albertin edessä, niin huhhuh.
Mulla meni ikuisuus ennenku pystyin alkaa laulamaan. Lopulta se kuitenki onnistu. Siellä karsinnassa meni eka vähän plörinäks ku mua jännitti niin paljon, mutta lauloin sitten uudestaan ja meni hyvin!
Ihmeellistä miten se mua niin jännittää ku oon kuiteskin tottunu esiintymään kun oon teatteria tehnyt.
Noh anyways. Tää mun postauksen pointti oli kertoa, kuinka rakastuin räppiin.

 Mut sit tajusin et kuuntelin sitä jo pienenä, haha pikku G voitteko kuvitella hahah. No kuiteskin. Oon aina reagoinu musiikkiin tosi vahvasti ja saatanki alkaa itkee tai tuntee kaikkee tosi helposti kuunnellessa musiikkia.
Joku pari vuotta sitten, jotenkin lopetin vaan kokonaan musiikin kuuntelun. Mua pelotti et se saa mut surulliseks tai tunteikkaaks. Taino en oikeestaan sillon ees tajunnu et mua pelotti se, myöhemmin vasta. Se vaan jotenki loppu. Enkä oo koskaan ollu semmonen jolla on kokoajan iPodi taskussa ja kuulokkeet korvissa, niin ei se ollu niin järkyttävää.

 Tykkään yleensä kuunnella musiikkia rauhassa, varsinkin jos se on joku mitä en oo ennen kuullu. Paitsi sitten vaikka jossain musan tunnilla jos on jotain uutta niin ei se mua haittaa, rakastan fiilistellä sillon ja olla siellä kaikkien soittimien keskellä. Oispa lukiossa säännöllisesti musaa! En oikeesti ees tiiä mitä selitän oi voi :D

Mua masensi ja musiikki saatto saada mulle huonon olon, joten en oikeen kuunnellu sitä itsekseni.
Albert kuuntelee räppiä koko.ajan. ja pisti muakin kuuntelee ofc. Siinä pystyy enemmän keskittyy siihen beattiin ja riimeihin, eikä mulla oo mitään tunne liitoksia siihen musaan, et tulis huono olo. En jaksa surullista musaa enää! Okei ne on ihania biisejä monet, mut ei nyt ainakaa pysty kuunnella.

Yks ilta vaa tajusin et hei, tätä pystyn kuunnella. En oo kuunnellukkaa paljon musaa, nyt voin taas kuunnella! Ja tajusin kans et musiikki on jotenki löytäny uuden tavan päästä mun sydämeen ja se oli ihana tunne :) Ja on edelleen! Tupac on mun lempiräppäri, sen sanotukset on niin paljon enemmän, koska se on runoutta musiikin kanssa. Tupac oli myös runoilija ennenku siitä tuli räppäri. Tokana tulee Iggy Azalea jota on täällä kans ollu pari biisii :)

En tiiä mitä selitin ja en tiiä saako mitään selvää! Anteeks jos tää on täyttä sontaa.

Lemppareita :










Tykkäättekö räpistä? Mistä? :)



8 kommenttia:

  1. 2pac on legenda, ihan paras! mut uudempiki räppi menee ja eminem on sellanen mist oon ain tykänny, vaik osa lyriikoist on aika raakoi..:D

    VastaaPoista
  2. 50 centin ja Gamen vanhemmat levyt rokkaa ihan tykisti, samoin kuin juuri Eminemin :) Ja Xzibitin man vs. machine on tosi hyvä! Ainiin, ja kaikkien aikojen paras räppilevy: Dr.Dren 2001. Suosittelen!

    VastaaPoista
  3. Tupac ja Eminem on parhaita =)

    VastaaPoista
  4. ÄITIII KENI EI ANNA MUN SYÖDÄ KANANUGETTEJAAAA :''''''((((<////3

    VastaaPoista